Tavoistani poiketen halusin pelata tietokonepeliä kuultuani Dear Estheristä. J markkinoi peliä minulle luettuaan siitä PC Gamerista. Avainsanoina toimivat: "tavallisuudesta poikkeava", "tunnelmallinen" ja "siinä ei tarvi ampua mitään".
Peli tempaisi mukaan omaan taitavasti luotuun maailmaansa heti ensi silmäyksellä. Illan hämmärässä miesääni lukee kirjettä, joka on osoitettu Estherille, aallot lyövät rantakalliota vasten ja tuuli tuivertaa navakasti mereltä. Pääsen aloittamaan seikkaluni aution oloisella saarella. Pohdin, millainen mies on kirjoittanut kirjeen ja mitä kaikkea hänelle on mahtanut tapahtua.
Tarina etenee pelaajan tutkiessa saarta. Aurinko laskee ja kuu nousee. Mies kertoo repaleita jostain, ehkä elämästään. Melkein hukkaan itseni saareen ja sen arvoituksellisuuteen.
Dear Esther on visuaalisesti upea. Jokainen ykstyiskohta on toteutettu tarkasti ja saaresta huokuu mystisen kolkko aura. Pelin äänimaailma antaa oman panoksensa saaden maailman kuulostamaan surumieliseltä ja menetetyltä. Pelkään jopa hieman, mitä tuleman pitää tarina palasten auetessa.
Kyseessä on hetki tai kokemus. Kenties sitä voisi jopa kutsua novelliksi. Varsinaista pelaamista Dear Esther ei vaadi eli ampua tai juosta ei tosiaan tarvitse. Ehkäpä juuri siksi tämä peli sopi minulle. Suosittelen lämpimästi muillekin :)
Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoselta. :) Mistä sait tän käsiisi?
VastaaPoistaNiin ja kiitos ko korjasit tän kommentointihomman. :)
Sain pelin Joukolta :) Virallisilta sivuilta löytyy tietoa ostamisesta http://dear-esther.com/
VastaaPoistaToki korjasin. Kommentteja on kiva saada ^^ hyvä, kun huomasit, ettei se toiminut.